tiistai 14. syyskuuta 2010

Viilaan ja höylään ja rakastan vaan...

Olen käyttänyt elämäni ensimmäistä kertaa sirkkeliä. Tasohöylää. Sitä toista isoa höylää, jonka nimeä en edes muista (googlaa...) oikohöylää. Kuviosahaa. Kaikenlaisia isoja, kovaäänisiä härpättimiä, joista jokaisen kanssa tärkeintä on VAROA KÄSIÄ.

Puuseppä ja Vanhat Herrat olivat kaikki tosi ystävällisiä auttaessaan milloin missäkin. Parrakas Vanha Herra opasti kädestä pitäen - kirjaimellisesti - mikä on optimaalinen sahausasento. Käytin nimittäin myös käsisahaa. Kahta erilaista. Toisella on kuulemma tarkoitus sahata pääasiassa lankkuja, hienompipiikkisellä voi vedellä poikki myös rimoja. Ihan en muista, miksi se hienompipiikkinen oli minun tapauksessani parempi, mutta ainakin se oli terävämpi.

Sahatessa tulee kuulkaa hiki. Oli aikamoinen työ meikäläiselle kuuma-aaltoiselle sahata yli neljämetrinen lauta 170-senttiseksi. Hävetti ja nauratti yhtä aikaa. Lisäsin muiden mukaanotettavien (kynä, mitta) joukkoon vesipullon...

170-senttinen vietiin ensin oikohöylän luo. Puuseppä opasti noviisia: lauta kannattaa aina laittaa höylään kovera puoli alaspäin (olipa koveruus miten päin tahansa), sillä jos laittaa kuperan puolen alas, eli höylän teriin päin, lauta saattaa keikkua eikä siitä tule tasaista ja suoraa. Keikuta siis lautaa ennen kuin höyläät. Jos keikkuu, käännä toisin päin. Jos ei kovasti keiku, anna höylän laulaa.

Ja niin minä sain laudan yhden leveän ja yhden kapean sivun höylätyksi keskenään suoraan kulmaan. Riemua, jubel! Sen jälkeen mentiin sirkkelille halkaisemaan laudasta niitä rimoja, joita lopulta tarvitaan obeliskin teossa. Tarvitsin ohjeen mukaan 50-millisiä rimoja, joten sirkkelin terä asemoitiin 52 milliin. Miksi? Jäi vähän työstö- ja oikaisuvaraa (sirkkeli jättää riman kylkeen "sahan jäljen" joka sitten tasohöylällä hiottiin pois, tasan siihen 50 milliin).

Samalla opin senkin, että jos laudasta haluaa sahata määräpaksuisia rimoja, sirkkeli vie laudasta sen terän leveyden (tässä tapauksessa 3 mm) verran puutavaraa, eli lautaa ostettaessa täytyy leveyteen laskea riman / rimojen leveyden lisäksi myös sahauskertojen verottama mitta puuta.

Yli neljämetrisestä, 25 milliä paksusta ja 120 milliä leveästä laudasta tuli neljä rimaa, 170 senttiä pitkää, 23 mm paksua ja 50 mm leveää. Ja jäi vielä puutavaraa ylikin. Siitä työstetään sitten obeliskin poikkirimoja.

Pystyrimoihin piti vielä vetää vannesahalla viisto kulma yläpäähän, jotta ne saa sopivaan kulmaan suhteessa obeliskin keskipalikkaan (josta puutavaran puuttessa päätettiin Puusepän kanssa tehdä ohjeen edellyttämästä 50-millisen sijaan 40-millinen). Ei muuta kuin merkkauskynällä viivoja vetelemään ja viivojen mukaan vannesahalla kiilat päistä pois. Puuseppä seurasi vieressä, etten vetele samalla päitä keskisormista (kaikki härpättimet ovat muuten sitten oikeakätisiä varten tehtyjä, terveisin vasenkätinen), ja oli aidosti hämmästyneen ja ilahtuneen näköinen, kun ensikertalainen osasi sahata kerralla suoraan merkkiviivaa pitkin. (Olin ylpeä! Hyvä, blondihkot!) Irronneet kiilatkin Puuseppä ohjeisti säästämään: ne voivat osoittautua hyödyllisiksi milloin missäkin. Esimerkiksi sirkkelöidessä. Joku puulaatu, kuten tammi, saattaa sirkkelissä lähteä kaartumaan itseään kohti (sahattava pala kohti sitä osaa puusta, josta palaa sahataan irti), ja silloin on hyvä kiireesti lyödä kiila osien väliin, jotta sirkkeli ei jumitu, pala kiinni ja räjähdä kappaleiksi (tai jotain sellaista).

Liimasin vielä ennen poislähtöä keskipalikaksi työstettävän pulikan ylijäämärimoista. Sahasin kaksi 34 senttiä pitkää rimanpätkää 20 milliä paksusta ja n. 20 milliä leveästä (vaikka kai sen pitäisi enää olla 14-senttistä, jos alkuperäinen leveys on 120, siitä on otettu 2 x 50 mm rimaa ja 2 x 3 mm sirkkelin leveydestä syömää mittaa pois...) pätkästä.

Opin vielä senkin, että työtilat siivotaan ennen päivän loppua. Herrat (erityisesti Nuori) vetelivät keskuspölynimurilla purut lattioilta - sopivan suurpiirteisesti, työkalut asetettiin paikoilleen, työt vietiin varastoon ja kaapit suljettiin. Siihen kelpaa koululaisten taas seuraavana päivänä tulla toimittamaan omia puutyöaskareitaan.

Minä jatkan onnellisena ensi maanantaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti