Mikähän siinä on, että vaatteita ostan vain hetken inspiraatiosta, enkä todellakaan pidä mistään perinteisestä shoppailusta, mutta laitapa minut puutarhamyymälään tai - näköjään - rautakauppaan ("kodin tavarataloon") niin suit sait sukkelaan siellä hyllyjen välissä hurahtaa puolitoista tuntia. Seison maalihyllyillä miettien, mikähän kaikista maailman tuotteista sopisi kasvilavojeni pinnoille aiheuttamatta meille porkkanan loppukäyttäjille vaikkapa kasvojen sinistymistä ja osittaista hiustenlähtöä (no, tämä nyt on oikeastaan sitä puutarha-asiaa, ja miettiminen on todellista punnintaa ja pohdintaa, saattaahan tämä olla a matter of life and death). Mutta että haltioidun nyt luvan kanssa käsisahojen vertailusta. Sopiiko tämä käteen vai ei, onko painava, tykkäänkö väristä (on minussa sentään kuitenkin se naisellinenkin puoli!). Tein päätöstä kolmen sahan välillä varmaan 20 minuuttia ennen kuin tajusin, että olen tosi, TOSI tyhmä, jos haluan harrastuksen tässä vaiheessa oman sahan, enkä käytä niitä (useita), joita jo valmiiksi roikkuu nauloissa meidän autotallin seinällä.
Työkalupakkeja tuijottaessani ymmärsin jo oman naurettavuuteni. Minulla pitää olla kynä, se saha, rullamitta (ostin talouteen uuden 3 metrin mitan ja konfiskoin omaan käyttööni sen entisen, jonka kotelo on pieni ja joka mahtuu minullakin tarvittaessa taskuun), ja ruuvausteräsarja. Minä En Tarvitse Työkalupakkia. Todennäköisesti koskaan. Kunhan sahassa on teräsuoja, sekin kulkee muiden tilpehöörien mukana kurssille vaikka siinä samassa repussa, jota sinne muutenkin ronttaan mukanani.
Ruuvaussarjan kanssa jouduin toimimaan rohkeasti oman pääni mukaan. Siinä kodin tavaratalossa, jossa minä kävin huumaantumassa, ei ollut myytävänä sen merkkisiä sarjoja, joita minulle tehokkaina ja hyvinä kurssilla suositeltiin (kiitos taas, herrat). Ostin sen, mitä talo myi, kunhan katsoin, että siinä oli mielestäni - huom. kokemuksen SYVÄ rintaääni - riittävästi teriä. Tavallisiin ruuveihin, ristipääruuveihin ja niihin, joita kutsutaan torxeiksi. Kumma nimi, mikseivät ne voi olla tähtiä? Sitähän ne meisselinkolot eniten muistuttavat. Ainakin minusta.
Tein samalla reissulla ostoksia myös Herra Miehen tilauksesta. Sikaflexiä ulkoseinän rakojen tiivistykseen, kyllästysainetta laudanhelmoihin, ja se työkalu, jonka avulla naulat lyödään loppuun saakka seinään tms. ilman, että tarvitsee pelätä vasaran jälkiä puun pinnassa. Uskokaa tai älkää, minä tiesin sen nimen jo ennen kuin Siippa sen sanoi, ja ällistytin sillä itseni aivan peräseinään saakka. Mistä minä tiedän, että se on tuurna?? Voi kuulkaa, älkää kysykö. Vastaus tuli niin selkäytimestä, että itseänikin pelotti.
Ilahdutin itseäni vielä estetiikalla (johtokouruja piilottamaan kohta seinälle nostettavan telkkarin piuhat), ja oikein markkinointigurun malliesimerkkihankinnalla. Olen kertakaikkiaan vempelefriikki, jos niissä mitenkään on jokin järki tai viehätys tai jos vain ällistelen laitteen toimivuutta, käsittämätöntä tekniikkaa (miten "ne" ovat osanneet tehdä tuollaista? Tänään tuijotin aivan lumoutuneena apteekin elektronisia lääkkeennoutajia lasikaapeissaan ja suorastaan Rakastan Ikean itsepalveluautomaatteja) tai vaan yksinkertaisesti tykkään siitä. No, minä tykkään mm. seinäskannereista. Niistä kädessä pidettävistä piipittäjistä, jotka estävät mm. minua tai muuta taloa itse rakentamatonta töräyttämästä poralla suoraan sähköjohtoihin tai metallipalkkeihin, ja jotka ojentavat auttavan äänimerkkinsä myös seinäkoolinkien paikallistamiseksi.
Tässä vaiheessa skannerin hankinta oli ehdottomasti perusteltavissa järkisyin. Olemme ripustamassa yli 20-kiloista televisiota kipsilevyseinään, ja telkkarin telineen ruuvit olisi ihan superkivaa saada osumaan niihin koolinkeihin, ettei tarvitse alkaa ankkuroida tonnikeijukaista pelkkään kipsilevyyn ja sitten jonakin kauniina talven aamuyönä kuunnella, kuinka viereisessä huoneessa ensin sihisee, sitten rutisee ja sitten pamahtaa niin per...usteellisen kovalla äänellä kun telkkari tulla rojahtaa - telineineen, tottakai - stereolaitteiden ja muiden aarteiden päälle.
Järkisyyt olivat kuitenkin kaukana, kun ehdin hädin tuskin ottaa takin pois päältäni ennen kuin olin jo tunkemassa patteria laitteeseen ja testaamassa, miten somasti se piipittää (mitähän se nyt löysi? Entä mitähän tässä kohden on? Mitähän tuo merkki tuossa ruudulla tarkoittaa? Kuka lukee käyttöohjeet ensin? Muut naiset, vissiin. Tai luen minäkin, yleensä.) Kyllä siitä hyvä tulee! Kannatti ostaa!
Ostin minä mansikkakangasta (siis sitä mansikantaimien alle maahan laitettavaa, en mitään puna-vihreää, jonka voi ripustaa ikkunaan) ja multaakin, mutta niistä joskus sitten enemmän tuolla Talikon ja taikasauvan puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti