Pääsin kuin pääsinkin syysloman ja poskiontelontulehduksen jälkeen tänään takaisin puutöiden pariin. En ottanut hillohyllytarvikkeita mukaan, vaan kiireen keskellä päätin keskittyä tällä kertaa vain pöytien kunnostuksen jatkamiseen.
Kyllä siinäkin sai aikansa kulumaan. Ensin etsimme Puusepän kanssa sopivaa pensseliä (enhän minä siveltimiä ollut tajunnut ostaa, vaan ainoastaan tuotteita, joita pitää levittää siveltimellä...) petsilakan levittämistä varten, ja sen jälkeen etsimme sinolia ja paperia, jolla pikaisesti pyyhimme täysin väärän väriseksi osoittautuneen mahonkipetsin (no hyvänen aika, pöydät ovat tiikin väriset! En alunperinkään ymmärtänyt, miksi Puuseppä neuvoi ostamaan mahongin sävyistä tuotetta, mutta eipä aloittelija lähde asettamaan asiantuntijan ohjetta kyseenalaiseksi) pois suurimman pöydän pinnasta.
Meinasi mennä sormi suuhun ja tulla lähtö saman tien kotiin tekemisen puutteessa, mutta onneksi Puuseppä löysi luokan kaapista tiikin väristä petsijauhetta. Sitä sitten "miehissä" (Puuseppä ja minä) sekoiteltiin asianmukaiseen kuosiin ja lopulta pääsin kuin pääsinkin töpöttelemään pikkupensselillä oikeaa väriä läpihiottuihin kohtiin. Ei siitä nyt aivan täydellisen hienoa tullut, mutta ainakin sävy oli nyt oikea.
Petsin kuivuessa otin pöytien kunnostuksen sarjassa Euroopanennätysloikan ja rohkenin aloittaa sellakan levityksen toisten pöytien pintaan. Voi että tuli jo yhdellä levityskerralla ihanan näköistä! Pöytien pinnat kiiltävät, niiden kaunis pintakuviointi tulee upeasti esille ja tiikin sävy hohtaa kuin niilon nenä.
Sellakkaa piti levittää kolmesta neljään kerrosta, ja jokaisen kerroksen piti antaa kuivua kahdesta kolmeen tuntia. Pöydät nostettiin siis saman tien takaisin varastohuoneen hyllylle odottamaan aikaa parempaa, enhän voinut tehdä niille tällä kertaa enempää. Hyvin olisi jäänyt aikaa hillohyllynkin aloittamiseen, mutta tällä kertaa nyt näin.
Lähdin koululta etuajassa, ja Puusepän antaman ostoslistan kanssa päätin ajaa saman tien kodintavarataloon ostamaan teräsvillaa sellakan hiomiseen sekä kaksikomponenttiliimaa pienimmän pöydän jalan kiinnittämistä varten. Kaksikomponenttiliimaa?? Ilmeisesti tuote, joka sekoitetaan juuri käyttöhetkellään kahdesta eri tuotteesta, varsinaisesta liimasta sekä kovettajasta. Sen pitäisi Puusepän mukaan jalan liimaukseen käytettäessä täyttää jalan ja pöydän väliin jäävät mahdolliset kolot ja tehdä kiinnityspinnasta pitävämpi kuin tavallinen puuliima.
Kodintavaratalossa sain suosituksen ostaa komponenttiliiman sijasta uutta liimaa, jossa on polyuretaania. Voi hyvänen aika... Olen ihan pihalla näiden mömmöjen kanssa! No, uretaanin toimintatavan tosin tiedän, se täyttää vaahtomaisena kaikki mahdolliset kolot ja reiät ja kovettuu varsin hyvin ja tukevasti. Ehkä tämä liima ajaisi sitten saman asian kuin komponenttiliima; ainakin myyjälle "moni oli käynyt erikseen kehumassa tuotetta". Puun liimaamiseen tuote kuitenkin soveltui, joten sitä sitten ostoskoriin.
Saman myyjän kanssa pähkimme myös ostoslistan kohtaa "teräsvilla". Mikähän karheusaste olisi kyseessä? Äiks, emmätiedä! Sellakkapurkin kyljestä siristelimme (kyllä tuoteselosteet tehdään sitten järkyttävän pienellä präntillä nykyään! Mitenkähän normaalinäköinen saa niistä selvää? Minä en vähän "out of date" -laseillani pärjännyt alkuunkaan.) yhdessä tarvittavaa tuotetta, ja ohjeen mukaan olisin voinut valita 000:n tai 0000:n välillä. Päädyin neljään nollaan, erityisesti siksi, että kolmen nollan villaa ei ollut.
Ostokset pääsivät reppuun liuottimien, lakkojen ja muiden hyvät bileet aikaansaavien tuotteiden joukkoon, ja taas haikailin "naisten työkalupakin" perään. Niin hifisti en vielä kehtaa olla, että ostaisin jonkun sadan euron metallipakin, mutta reppu alkaa kyllä kieltämättä olla aika täynnä. Jottai tarttis tehdä.
Elli, heilautatko taikasauvaa? Muuta keinoa järkevän kuljetus- ja kantoyksikön löytämiseen minulla ei taida enää olla ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti