Liimapuuta, puuliimaa ja raamattu, vol.2.

Pakollisen tauon aikana löysin kutakuinkin kaiken tarvittavan sarjapöydän viimeistelyyn. Nyt jännittää mennä illalla kurssille: pelkään, että lopputuloksesta tulee surkeampi kuin mikä lähtötilanne oli. En ole ikinä aiemmin käyttänyt sellakkaa, petsiä tai sinolia, ja jos epäonnistun pöytien pintakäsittelyssä, minua harmittaa enemmän kuin osaan sanoa. Pöydät ovat olleet niin ihana löytö ja palvelleet meitä erinomaisesti; olisi synti ja häpeä, jos nyt turaisin ne pilalle.

Kolmannen pöydän jalan kiinnittäminen takaisin paikoilleen on mietityttänyt minua kovasti. Entä, jos sitä ei saa ollenkaan takaisin? Entä, jos ainoa ratkaisu on tehdä se puutappiliitos? Jos saan jalan liimatuksi paikoilleen ja tuon sen takaisin kotiin, mitä, jos unohdamme jalan heikon kunnon ja joku kerta katamme pöydälle vaikka... ööh... jouluglögimukit, jalka pettää ja punainen glögi leviää vaalealle sohvalle kuin jokisen eväät? Tätä epävarmuuden tuskaa!! Periksi en kuitenkaan anna vaan aion yrrittää kiinnittämistä kaikin keksimini keinoin.

Seuraavaankin työhön olen jo ostanut materiaalit. Se kirjastosta löytämäni Nikkaroi parvekkeelle sai minut täysin lumoutumaan jo aiemmin mainitsemastani hyllyideasta, ja nyt on auton perässä taas uudet laudat, liimapuuta, puuliimaa... ja se kirja. Jotkut asiat vain on pakko saada omaksi. Tämä kirja oli sellainen. Ja tietysti se oli kustantajan ilmoituksen mukaan loppuunmyyty.

Löysin sen silti! Luojan kiitos googlesta ja verkkohuutokaupoista. Maksoin kirjasta kyllä enemmän kuin olisin halunnut, mutta nyt olen onnellinen teoksen omistaja. Sain vielä ihastuttavasti uutuuttaan natisevan teoksen, mikä oli ehdottomasti ekstrabonusta. Olisi ollut vaikeampaa ostaa kirja, johon joku muu olisi vaikka jo tehnyt omat muistiinpanonsa ja merkintänsä. Nyt saan piirrellä omat kuvioni marginaaleihin ja muistella myöhemmin, miten tuota ja tuotakin tehdessä ahdisti :-)

Jos Puutöitä pihalle on hyvä ja inspiroiva kirja, Nikkaroi parvekkeelle on ehdottomasti raamattuni numero 2. Tässä on jopa vielä enemmän tekemään innostavia esineitä kuin PP:ssa.

Ja sivulta 24 lähtee seuraava askare. Ei hyllylle ole vielä lopullista paikkaakaan autotallissa, mutta eipä tuo haitanne. Saan minä sen johonkin... Idea oli niin älyttömän kätevä, että pakkohan tuo on tehdä.

Lautatavara on ostettu, ruuveja oli omasta takaa ja tänään hain vielä puuttuneen liimapuulevyn. Jokohan osaisin ryhtyä työhön ilman Puusepän apua?

Toivottavasti ylipäätään PÄÄSEN tänään kurssille. Minulla taitaa olla angiina.