Mutta onhan tämä ihan älyttömän hauska harrastus!
Tänään pöydät saivat toisen sellakkakerroksen pintaansa. Sillä 0000-villalla ensin hioin ensimmäisen kerroksen (pois, ajattelin minä siinä puuhatessani...), ja sitten pensselöin uuden kirvaneritekiillon jokaiseen pöytälevyyn. Ja taas koin "ooh" -elämyksen. Siis niiden pöytälevyjen osalta. Nyt alkaa tulla eteen se jokaisen yhden huoneen remontoijan painajainen: voi, kun muu ympäristö näyttää nuhruiselta... Ne jalat. Ja kaikki muu, mitä on pöytälevyjen alla. Pelkään pahoin, että tässä joutuu vielä työstämään niitäkin ;-) Muuten asia ei haittaisi, mutta kun siinä pienimmässä pöydässä on se rikkinäinen jalka.
Laitoin sen nimittäin tänään kiinni. Jännitti ihan hirveästi, mutta niin minä vain levittelin "haavan" pöydänpuoleiseen osaan sitä polyuretaaniliimaa, ja puristin ruuvipuristimella jalan ja pöydän toisiaan vasten niin tiukasti kuin suinkin uskalsin. Osasin myös laittaa pöydän ja puristimen väliin puupalaset, jotta puristimen metallilevyistä ei jäisi jälkiä itse pöytään.
Jalka jäi kuin jäikin paikoilleen. En tiedä, kuinka pysyvästi ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta siinä se on kiinni nyt. Sisäpuolelta sauma on jopa siisti, tuskin havaittava, mutta tottakai ulkopinnalle jäi näkyviin sekä liimaa että pieni aukko. Ei auta kuin ostaa jotakin hiiskatin puukittiä ja yrittää tukkia railo sillä. Ja sen jälkeen jalka on tietysti hiottava ja lakattava uudelleen, mistä seuraa pöydän muidenkin jalkojen hionta ja lakkaus. Sen jälkeen pitää tehdä sama operaatio kahdelle muullekin pöydälle. Kierre onkin sitten valmis.
En minä sinänsä asiaa harmittele, kivahan se on saada pöydät hienoon kuntoon, mutta voisi niitä jo kohta käyttääkin!
Sellakan ja liiman kuivuessa siirryin taas varsinaisen puutyön pariin. Aloitin hillohyllyn päätylevyjen teolla, eli pääsin sirkkelöimään. Sirkkelin sielunelämä ei minulle ihan vielä ole kristallinkirkas, joten pyysin apua siltä Vanhalta Herralta, joka muutenkin on ollut tosi ystävällinen ja opastanut aloittelijaa. Yhteistuumin saimme säädöt kohdalleen, ja zzzinngg, zzzinngg, zzzinngg: minulla oli neljä hyllynpäätyyn soveltuvaa liimalevynpätkää.
Sitten alkoi vaarallinen osuus: levynpätkistä piti a) vapaalla kädellä piirtäen löytää hyllynpäädyn kaareva muoto, b) vannesahalla muotoilla suorakaiteesta kaarevareunainen. Ei ollutkaan ihan yksinkertainen homma! Vannesahaa ei voinut ihan tuosta vain viedä levyn läpi viivaa pitkin, sillä sahanterällä ei kaikitellen ollutkaan tilaa kääntyä. Onneksi Vanha Herra oli paikalla ja - taas - opasti. Pitää leikata levyä pois vähitellen, ja tehdä tilaa sahanterälle.
Siinä se nuoruus hupeni, kun nyrhin pikkuhiljaa kaaren muotoa esille. Vaan onnistui se lopulta. Ei niistä aivan millilleen samankokoisia tullut, mutta ensikertalaiselta taas ihan hyvä suoritus, sanon minä. Ja Puuseppäkin antoi hyvät arviot, kun kysyin, ovatko palaset ok. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo hioa sahauspinnatkin nauhahiomakoneella näteiksi (piti äkkiä hioa huonon sahauksen jättämät kolot pois ennen kuin Puuseppä näkee...), joten kyllä ne ainakin kohtalaisen suurpiirteisen tarkastelun kestivät kunnialla.
Aika kurssilla menee ihan hirveän nopeasti! Kaikkeen tuohon meni salamannopeasti yli kaksi tuntia, ja taas oli pakko lähteä kotiin. Otin nyt jo pöydät mukaan (kiinnitin Heidän kuninkaalliset korkeutensa turvavöihin etupenkille, ettei Pienimmän kuninkaallisen jalka olisi vahingossakaan irronnut matkalla), koska ajattelin osaavani jo työstää ne loppuun ilman ohjausta.
Olen siis niinku niin pro, niin pro :-) Ainakin tällä kirvaneriteosastolla. Ilmeisesti sitä sen verran kymmenen vuoden puutarhaharrastelijana pätevöityy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti