Taas oli maanantaina sellainen kurssipäivä, että olo oli kuin viisivuotiaalla. Puuseppä joutui useammin kuin kerran neuvomaan, vastaamaan kummallisiin kysymyksiini, ja toimimaan kiinnipitäjänä (obeliskin osista, ei minusta), kun tein koekasausta pääosien osalta.
Yritän kovasti edelleen asettaa tämän syksyn tavoitteeksi vain koneisiin ja laitteisiin tutustumisen sekä termistön ja työtapojen haltuunoton, mutta nälkä kyllä kasvaa syödessä. Miksei obeliski ole jo pidemmällä?Miksi se on kapeampi kuin mallinsa? Miksi minun pitää välttämättä rakentaa poikkirimat eri tavoin kuin ohjeessa? (Siksi, että tästä obeliskista nyt vain on tulossa erilainen, vaikka yritin samanlaista tehdä. Mikä meni pieleen? Ei HARMAINTA aavistusta.)
Siitä annoin itselleni pisteitä, että uskalsin palata sorvin ääreen (= vannesahalle ja pylväsporakoneelle) aika rennoin rantein. Olinhan käyttänyt molempia laitteita aiemminkin.
Vannesahalla sahasin viistokulmat kaikkien poikkirimojen päihin. Ensimmäisen riman kanssa meinasi tulla varmaan klassinen aloittelijan moka: se oli ihan viittä vaille, etten olisi viistonnut päitä eri suuntiin vinoiksi. Onneksi hoksasin katsoa, mitä olin tekemässä (uutta minulle: ennakointi!). Vähän aikaa piti puutteellisella kolmiulotteisella hahmotuskyvyllä varustetun pyöritellä rimaa ennen kuin oivalsin, miten päin sitä pitää sahata. Viisitoista muuta pätkää sujuivatkin sitten - kröh, kröh - rutiinilla. Zzzinggg, ja kulma oli viistottu.
Sain poikkirimoja työstäessäni tutustua myös uuteen härveliin: laikkahiomakoneeseen. Puuseppä neuvoi minua hiomaan rimojen sahatut päät siisteiksi niin, ettei niihin jää sahanjälkiä. En olisi itse ehkä osannut edes rimoista sitä katsoa, saati välittää, mutta arvostan kyllä valtavasti Puusepän osaamista ja näkemystä. Niinpä viimeistelin laikkahiomakoneella kaikkien kuudentoista riman molemmat päät tasaisiksi, ja pehmensin vielä reunatkin.
Sen jälkeen alkoi viheliäinen osuus: mittaaminen ja ruuvinreikien poraus. Ei muuta kuin kontilleen maahan ja pää vinoon (onneksi olen puutarhahommissa omaksunut harrikirvesniemen), lyijykynä käteen ja merkkailemaan. Reikien paikat valmiiksi ja pylväsporan ääreen.
Poran ääressä sain huomata, että jostain ihmeen syystä olin tehnyt porauskohtien merkitsemisen osaan rimoista aivan miten sattuu. Mikä meni pieleen? Ei HARMAINTA aavistusta. Ei muuta kuin mittaamaan uudestaan. Kuusitoista rimaa. En kylläkään enää mennyt kontilleni, vaan mittasin ihan vaan riman päistä saman etäisyyden kummallekin reiälle. Tässä ja nyt en voi olla satavarma, että homma meni oikein, mutta jos en niillä rei´illä saa rimoja pystytolppiin merkityille korkeuksille, laitan rimat sitten sille korkeudelle, mihin reiät antavat myöten.
Enkä muuten ehtinyt porata edes jokaiseen rimaan sitä halvatun reikää. Jos kurssille ehtii hieman myöhässä, ja loppupäästä pitää muistaa aloittaa siivous niin, että pääsemme kaikki kutakuinkin ulos ennen puoli yhdeksää, siinä ei montaa asiaa näin h-i-d-a-s saa tehdyksi. Ensi maanantaina minua odottaa siis vielä neljän riman rei´itys. No, tiedänpähän kurssille mennessäni ensimmäistä kertaa sen, mistä aloitan :-)
Rohkeutta, minulle jopa uhkarohkeutta, tässä hommassa vaaditaan. Voi olla, että monikaan ei pysty ymmärtämään sitä lähes kauhua, jota tunnen ajatellessani seuraavaa maanantaita. Reikien poraaminen loppuun on lastenleikkiä siihen verrattuna, että Puuseppä laittaa minut kuitenkin itse ruuvaamaan jokaisen riman paikoilleen pystytolppiin. Ja minun pitäisi ruuvata rimat niiden pystytolppien KULMIIN. Pitäisi siis saada pidetyksi rima paikoillaan ruuvatessa niin, että ruuvi nappaa kiinni siihen millimetrin leveään puunosaan, jota pystyriman kulmaksi kutsun. AARRGGHH!! Entä, jos poraan harhaan? Ja ruuvi menee vinoon? Rima menee vinoon? Pystyrima halkeaa? Tämä on aivan hirveää.
No, ei tietenkään oikeasti, globaalissa mittakaavassa. Vain minun perskohtaisessa puutyön opettelun mittakaavassani. Haluaisin silti onnistua edes suurinpiirtein jopa tässä ensimmäisessä työssäni, ja minua riepoo jo valmiiksi se tuntemani epävarmuus. Pitäisi tulla kerralla hyvä. Olen minä sen verran kunnianhimoinen :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti