Herranjestas, että kädet ovat kipeinä! Kumpaakin kättä särkee aivan armottomasti hartiasta kyynärvarren johonkin pitkään lihakseen (kai sillä nimikin on, mutta minä en ole mitenkään päin ihmisen anatomian asiantuntija) asti. Illalla en voinut mennä nukkumaan ennen kuin olin ottanut särkylääkettä, ja tänään sama meno jatkui. Lääkegeeliä kuluu ja olo on kuin kisaan menossa olevalla bodarilla: pinta kiiltää!
Se todellakin on vain pintakiiltoa. Au, au, au. Ikinä en enää hio kolmea sarjapöydän osaa enkä mitään muutakaan mittavaa käsin, jos sen vain suinkin voin välttää. Au. Tuntuu kuin olisi hammassärkyä käsivarsissa.
Tiplettien ja linimenttien voimalla pystyin silti autoa ohjaamaan, ja niinpä kurvasin uudestaan sinne kodin tavarataloon. Tällä kertaa lompakon kanssa. Nyt kassissa on kirvan eritettä kauniissa pikkukanisterissa, on sinolia (löytyi autotarvikkeista, mutta ei autotallista) ja hiontasieniä. Sekä sitä himskatin petsilakkaa jättiläismäinen tölkki tarpeeseen nähden. Meinasin kirjoittaa, että ehkä minä tarvitsen sitä joskus toisellakin kerralla, mutta kyllä TODELLA toivon, etten tarvitse.
Ja kun oli hyvät tropit päällä (ihan legitiimisti; en syyllistynyt kolmiolääkkeissä ajamiseen enkä muuhunkaan syntiin, en edes tavanomaiseen pieneen liikavauhtiin, kun eteen sattui ihme nysvä), kävin samalla reissulla Puumestassa. Ensin näytti, etten saa sitä, mitä hirvittävästi pinnistellen ja lyhyttä matikkaa äärimmilleen venyttäen laskin tarvitsevani hillohyllyn tekemiseen, mutta niin vaan löytyi yksi ainoa 420 senttiä pitkä mäntylauta 20 x 120. Ja 28 x 28 puurimaa 160 senttiä. Tai sen verran olisin tarvinnut, mutta taisin saada kolmatta metriä, kun siellä oli sitäkin vain yksi vajaa pätkä.
Hillohyllyn ohjeessa neuvottiin ostamaan lisäksi 3,5 x 35 mm uppokantaruuveja, joten sen puolesta saatoin huokaista helpotuksesta: niitä löytyi. Mutta voi kerppolan väki! Unohdin kuitenkin ostaa liimalevyä (170 mm leveää lautaa siellä tuskin olisi edes ollut). Pitää käydä sitä vielä hankkimassa, että saan hyllyihin päätylevyt.
Tarve näille kaikille on vasta kahden viikon päässä, mutta kerrankin olin ajoissa liikkeellä.
Kasviobeliskin keskipalikka on edelleen irti muusta rungosta. Olin jo aikeissa ryhtyä ruuvaamaan, kun otin keskipalikan käteeni ja totesin sen olevan vielä hieman kostea. Käsiin jäi kätevät mustat vauhtiviivat. Ja harmin paikka: eilen oli niin hieno maalaussää ulkona, että tein työn etupihalla. Kunnes sitten viime metreillä alkoi sataa, ja sade ehti kuin ehtikin nakutella muutaman pisaranjäljen keskipalikan yhteen kylkeen ennen kuin ehdin juoksuttaa kapulan sisätiloihin. Nyt kyljessä on hassuja pisaranjälkiä... En silti taida käsitellä palikkaa enää uudelleen, olkoon jäljet muistuttamassa päivän säästä.
Ja vieläkin panttaan sitä kuvaa! Kyllä minä sen laitan tänne, lupaan sen. Kunhan obeliski on kokonaan valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti